NONIIN! Ensinnäkin, oi kuinka ihanaa kun täällä on sellaisia jotka esittää mua, ja antaa niiiin rakentavaa kritiikkiä miksi lopetin. kiitos <3 _IHAN_OIKEASTI_!!!!!

Joo, ensinnäkin, kiitoskiitoskiitoskiitos teille ihanille lukijoille, todella arvostan että jaksoitte lukea ja kommentoida tätä lyhyttä legacyntynkää =)

mutta siis, että ei jää epäselväksi: tämä legacy on loppu! jos joku tulee vielä cboxiin harjoittelemaan (olemattomia) näyttelytaitojaan, haistattakaa niille pitkät.

anteeksi, mutta kyllä, olen tyhmä, lapsellinen ja kärsimätön kakara joka saa idioottimaisia ideoita mut ei huolehdi jaksaako sitten ylläpitää mitään legacyä.

Mutta kiitos. Kiitos silti =)

♥ Lemonator, se oikea!

AINIIN!! hiipparoin muuten nykyään nimellä cranberryroad, että jos ette Lemonator nimeen törmää vähään aikaan, se johtuu siitä että oon cranberryroad. Kiitos!

 

Hiphei, toinen osa täällä :D Yllätyin suorastaan positiivisista kommenteista tohon ykkösosaan (: Tä onkin vähän lyhyempi osa, n. 60 kuvaa. Ainiin! Tässä osassa näkyy aika paljon niitä kaikkii + ja - merkkejä, puhekuplan reunoja ja taivasta. Anteeks, seuraavalla kerralla teen sisäkaton :D Mut nyt, nauttikaa (:

Julie muutti hieman hiuksiaan. Söpööt (:

Vaikea arvata kenelle Julie soittaa?

"Alvar, moi! On ollu ikävä. Onks sul mitää kiireitä, aattelin et voisiks tulla käymää?" "No ei mul oikee mitää muutkaa oo, nähää vartin pääst."

Ja tottakai Julie odotti kultaansa varsin innokkaana.

Alvar oli soittanut, ja sanonut että bussi juuttui ruuhkaan, joten hänellä kestäisi hieman enemmän kuin 15 minuuttia. Julie päätti käyttää sen ajan siivoamalla.

Vielä viimeinen tarkistus.

"Moi kulta." Alvar tervehti. "Moiii, millanen päivä sul oli tänään?" Julie kysäisi.

Aivan, he olivat Alvarin kanssa jo aika vakavissaan, olivathan he seurustelleet jo pari kuukautta.

"Mun pomo on ihan pimee, meil tuli vähän aikaa sitten ne ihme kellokortit, mut mä en vaan tajuu, et mitä hyötyy niistä on. Onks se muka niin laiska, et se ei itte vois tulla töihin sillee, et näkis tuleeko sen työntekijät aikasin töihin? Ei se firma kuitenkaan iso oo..." Alvar tilitti. Julie vaan nyökkäili vieressä.

Tuhmia vitsejä loogisista ihmisistä? Hyihyi, pervo pariskunta.

Flirttailua... Eiks nää muuta teekkään?!

"Julie... Mä rakastan sua." Alvar tunnusti. "Mäkin rakastan sua, senki höpsö!"

Imelää...

"Mun pitää mennä, huomenna on aikanen herätys. Moikka kulta." "Soitellaan." Julie huikkasi ja katosi sisälle.

Huomenna olisi Julien ensimmäinen työpäivä aerobic-ohjaajana. Ei häntä liiemmin jännittänyt, hän piti urheilusta, ja ei ollut ongelma kohdata muita ihmisiä.

Julie etsi jääkaapista jotain syötävää. Jääkaapista löytyi lähinnä vihanneksia, juotavaa ja jauhelihaa. "Mun täytyy kyllä käydä kaupassa..." Julie mietti.

Joten Julie päätti tehdä itselleen spagettia ja jauhelihakastiketta.

Syötyään, Julie painui nukkumaan.

XXXX

Aamulla Julie säikähti, että olisi nukkunut pommiin. Onnekseen, hän huomasi että kimppakyyti saapuu vasta tunnin päästä.

Aamutoimet tehtyään, päätti Julie tutustua vähän paremmin ruoanlaiton saloihin.

Pian autonrämä kolisteli Julien talon eteen.

"Huomenta! Kaunis päivä tänään, eikö?" Julie jutteli kuskille. Kun vastausta ei kuulunut, päätti Julie vain istua hiljaa koko 15 minuuttia.

XXXXX

Julie saapui kotiin aikaisemmin kuin oli luullutkaan. Hän sai potkut, ja vielä ensimmäisenä päivänään!

Julie huokaisi raskaasti. Hänen nilkkaansa oli aerobictunnin alussa alkanut sattua, mutta päätti kuitenkin vetää tunnin. Kesken tuntia kipu yltyi niin pahaksi, että hänen oli pakko kaatua maahan. Hän oli aiheuttanut oikean hysterian, joten hänen pomonsa oli katsonut parhaaksi erottaa Julien.

Vaihdettuaan mukavammat vaatteet päällensä ja käytyään vessassa, Julie purskahti hillittömään itkuun.

Puhelin oli alkanut soimaan, joten Julie kuivasi kyyneleensä ja vastasi. "Julie, moi! Voisinko mä tulla käymään?" Alvarin pirteä ääni kysyi. "J-joo, okei, joo tuu vaan! Nähdään!"

*muiskkkk*

"No mut, mitäs sulle kuuluu?"

Julie selitti koko työpäivänsä, ja Alvar vaan kuunteli keskeyttämättä.

"Älä sä niistä välitä. Mitä väliä vaikka ne suuttukin sulle, mut mä, Alvar Mäntylä rakastan sua."

"No, jos sä kerran rakastat mua niin paljon, niin, haluisitko sä muuttaa yhteen?" Julie kysäisi.

"Öh, tota, Julie, ootko sä varma? Ehkä me edetään hiukan liian nopeesti..." Alvar tyrmäsi Julien ajatukset täysin.

"Ihan sama... Taino, eei sit jos et oo valmis..." Julie kuiskasi.

"Mun pitää nyt mennä, töitä...Moikka!" Alvar sanoi nopeasti ja lähti.

Aarghh, mikä Alvaria vaivaa? Se on ihan kamalan ailahtelevainen. En kestä tätä enää!

Sisälle mentyään Julie purskahti itkuun. Taas hän itki. Hän itki joka asiasta nykyään. Kaikki oli vain niin vaikeaa.

Kuultuaan ulkoa askeleita Julie kuivasi kyyneleensä ja kurkisti ovesta.

"Alvar? Mitä sä täällä teet, eiks sulla ollu töitä?" Julie ihmetteli.

"No on mut... Anna anteeks..."

"Ai siitä muuttohässäkästä?" Julie kysyi. "No, niin. Tuli paha olo siitä, ja kun mä hiukan ajattelin sitä, ni miksei?"

"Ai, siis, sä haluut muuttaa yhteen?" Julie varmisti.

"Joo"

Kuukauden jälkeen:

Julie ja Alvar olivat vähän laajentaneet Julien entistä, pientä hökkeliä.

Suoraan ovelta.

Vessan ovelta, kaikki varmaan hahmottaa missä ollaan?

Ja yhdistettyä olohuone-makuuhuone-tietokonenurkka-keittiötä.

Pohjapiirustuuuuuus! Ja tässä näkyy tuo vessakin.

Ja tässä mun Alvarini (:

takasin osaan!

Alvarin täytyi ihan ensimmäisena saada tyhjentää rakkonsa.

Julie taas tahtoi katsoa lempisarjaansa, "Öiden tuomaa"

"Mitä sä katot?" Alvar kysäisi, kun istahti Julien viereen sohvalle. "No tätä. Hys nyt, ku tahon kuulla!" Julie hyssyteli.

Naiset... Voi Alvar, Alvar, Alvar...

Kun jakso loppui, jaksoi Juliekin irtautua telkkarin äärestä. "Tahoksä jotain ruokaa?" Julie kysäisi. "Mjaa, ihan sama." Alvar vastasi.

Jes, näin se homma toimii :D

"Au! Alvar, missä meil on laastareita?" Julie kiljaisi, kun leikkasi veitsellä sormeensa. "Siellä jossain kai..." "ALVAR!" "Tuolla kaapissa..."

Ahaa, syy Alvarin muminaan löytyi. Internet.

"ALVAAAAAR!!!! SYÖMÄÄN!" Julie huusi. "Mitä ruokaa?" "Spagettii"

Syötyään Julie pulahti vaahtokylpyyn.

Ja Alvar näki sopivaksi mennä vessaan, kun Julie oli kylvyssä.

Taas Alvar oli koneella.

"Kulta tuu nyt nukkuu"

"Emmää ku mä juttelen viel hiukan aikaa Jompen kanssa, mee sä vaan." Alvar mumisi.

Äh, kai mä sit meen nukkuu... Alvar melkein nukahti näppikselle.

"Öitä. Nuku hyvin."

XXXXXXXXX

Huhhuh, tässä tääki osa nyt sit oli (: Hyvää ystävänpäivää kaikille <3

Kommenttiaa <3

-Lemonator

 

 

Heii, sainpas tän osan tänne aika äkkiä (: Osassa on n. 70 kuvaa

 

Heti ensimmäisenä tekonaan, Julie suuntasi ruokaostoksille. Heti kotiin päästyään nälkä kouraisi Julien vatsaa, joten päätyi hän tekemään itselleen muroja.

Lappaessaan muroja suuhun, tuli Julie ajatelleeksi kotikaupunkiaan, Bessbrookia. Hän todella kaipasi ystäviään, vanhempiaan, ja ennen kaikkea poikaystäväänsä, Jesseä.

Sinä aikana ulos oli saapunut Rod Humble, Northwoodissa toimivan elektroniikkakeskuksen pääjohtaja, joka lahjoitti Julielle tietokoneen. Myös postipoika oli ehtinyt tuoda päivän lehden.

Julie nappasi lehden sisälle, aikeissaan etsiä töitä. Vaikka hän ei janonnutkaan kohota jonkun uran huipuksi, tahtoi hän saada päivälleen jonkun rutiinin, ja eihän ylimääräinen raha ole haitaksi.

Ei Julie kauan saanut yksin olla, koska pian tulivat hänen uuden naapurinsa tätä tervehtimään.

Hän kuitenkin hyvästeli naapurinsa heti, sillä, noh, luonto kutsui :D

Tarpeensa tehtyään päätti Julie mennä hieman tutustumaan naapurustoon.

"Noniin, sä näytät hyvältä, rohkeasti meet vaan puhumaan muille" Julie tsemppasi itseään.

Hiukan matkaa käveltyään, Julie saapui Northwoodin vuotuiseen kesätapahtumaan.

Tämä komistus sai Julien sydämen läpättämään, ja unohtamaan Jessen kuin taikaiskusta.

"Öö, tota moi" sai Julie jotenkuten sanottua. "Mä oon Julie Edinburgh, ja just muutin" Julie jatkoi.

"Ai, moi! Mä oon Alvar. Mistä päin sä oikein muutit?" Alvariksi itsensä esitellyt mies kysyi. "Joo, muutin Irlannista, Bessbrookista." Julie vastasi ääni väristen. Alvar oli niin komea, vaalea iho, ja ruskeat, sulattavat silmät.

"Bessbrookistako? Mun veli asuu siellä. Eiks siel oo kauheen pilvistä ja sateista?" Alvar ihmetteli.

Julie tunsi olonsa rentoutuneeksi Alvarin seurassa. Hänen oli paljon helpompi sopeutua, kun huomasi, että ihmiset Northwoodissa eivät ollutkaan niin kylmiä ja töykeitä kuin oli luullut.

Pian he jo juttelivatkin kuin olisivat tunteneet ikuisuuden, ja Julie huomasi, että heillä oli paljon samoja kiinnostuksenkohteita. Hän kuitenkin tajusi hieman liueta, sillä Alvarin työkaverit alkoivat jo vähän hermostua, ja mulkoilla Julien ja Alvarin suuntaan.

Julien oli aivan pakko päästä kokeilemaan rullaluistelua. Juuri kun hän alkoi innostua...

...Hän kaatui suuressa kaaressa selälleen.

Se oli ollut kuulemma "Niin jumalattoman noloa", että Julien oli pakko päästä pois rullaluisteluradan läheisyydeltä, joten päätyi hän lillumaan poreammeeseen.

Julielle alkoi jo tulla nälkä, joten päätti hän tilata kebabin, koska kotona odottaisi leipää, valmisaterioita ja pussi makaroonia.

Väsymys alkoi jo painaa, joten päätti Julie lähteä takaisin kotiin, kävellen, koska ei hänellä olisi riittänyt rahaa taksiin.

Siitäkös sitten nurina alkoi. Pyh, laiskimus...

Kotona Julie pulahti lämpimään vaahtokylpyyn, Alvar mielessään.

Kylvyn jälkeen oli hänen pakko päästä soittamaan Alvarille. Julie näpytteli numeron jännittyneenä. "Ei se vastaa, ei se ees muista mua...Ääh, minkätakia mä ees soitan sille?" Julie oli jo sulkemassa puhelimen, kun pirteä miesääni puhelimen toisesta päästä vastasi. "Alvar puhelimessa, kuka siellä?" "Öh, tota joo moi, tääl on Julie, muistatko? Tavattiin tänään siellä kesätapahtumassa..."  Alvar oli hetken hiljaa. Julie oli jo sulkemassa puhelimen, kun Alvar vastasi. "Joo, muistan mä! Kiva ku soitit." Kivi vierähti Julien sydämeltä.

Julie jutteli Alvarin kanssa muutaman tovin. "Tiiätkö sä sen uuden ravintolan? Siellä on kuulemma ihan älyttömän hyvää ruokaa. Meijän pitää kyllä mennä sinne syömään joskus, voit kanssa vähän näyttää kaupunkia." Julie ehdotteli.

"No katotaan, mullon nyt tosi paljon kiireitä tässä lähiaikoina, ku on tää kesätapahtumakin ja kaikkee.." Alvar epäili.

"Mut, hei mun amme on jotenkin rikki, haluisiksä tulla kattoo sitä?" Julie valehteli, koska halusi niin palavasti nähdä Alvarin taas.

"No soita vaikka korjaajalle, ei huvita korjailla muijien ammeita." Tuut, tuut, tuut.

Se katkas?

Ei oo totta! Miks, miks mun piti mennä kyselee siltä?! Ei sillee vaan voi kysyä yhtäkkiä, kun on tuntenu vaan pari tuntia et "Tuutko hei kattoo mun ammetta?" IDIOOTTI!

Ärh, ja nyt siellä sataakin... Julie ärähti mielessään, kun huomasi taivaan äkisti tummentuneen.

Sureminen sai Julien mahan kurisemaan nälästä. Hän kaivoi juustopastan ainekset kaapista, ja ryhtyi voimakkaasti sekoittamaan juustomössöä.

Julie katseli seinää edessään. Sadekin oli lakannut. Voi kuinka siinä olisi Alvar, ja Julie saisi katsoa hänen ruskeisiin, hukuttaviin silmiinsä.

Kaikkea ei voi saada... Julie muistutti.

Puhelimen pirinä keskeytti Julien ruokailun.

 Julien suupielet kaartuivat alaspäin.

"Julie?" Alvarin ääni kysyi.

"Alvar, älä jooko soita mulle, mä en halua puhua sun kaa, ainakaa vähään aikaan." Julie napautti.

Puhelun jälkeen Julie tahtoi saada Alvarin pois mielestään. Vaikka hän yritti lukea hyytävää murhatrilleriä, aina Alvar ajautui hänen mieleensä.

Lopulta Julie luovutti, ja kävi nukkumaan.

XXXXX

Aamulla Julie heräsi maireasti haukotellen. Hän oli nukkunut yön huonosti, koska ilmat viilenivät pikkuhiljaa, ja talossa ei ollut lämmitystä.

Julie painui ensitöikseen lämpimään kylpyyn.

"Mun on pakko soittaa Alvarille. Se eilinen oli ihan tyhmää. Mut, jos se taas ei haluu puhuu mun kanssa?"

Julie etsi itselleen lämpimämmät vaatteet. Kivat, mun ja Julienkin mielestä.

Ja taas toi postipoika lehden. Julie kävi äkkiä nappaamassa sen, työpaikat kun menivät todella nopeasti Northwoodissa.

Ja löytyihän sieltä Julielle sopiva työ, nimittäin aerobic-ohjaajana.

Laskutkin piti maksaa.

"Pöh, ei nyt kuuma vesi näin paljoa voi maksaa!" Julie nurisi.

Mekaanikko kävi asentamassa Julielle patterin, koska tämä ei suostunut nukkumaan enään yhtäkään yötä kylmässä.

Julie alkoi tilittämään tapahtumia päiväkirjalleen.

"Alvar on vaan niin ihana. Miks mä edes menin tiuskimaan sille? Ei kai se tahallaan mulle niin pahasti sanonu...Sil on ihan varmaan kauheesti työpaineita, tai jotain muuta. Mun on pakko soittaa sille."

---------

"Alvar puhelimessa." "Ööh, tota, Julie täällä... Anteeks ihan sikana sitä eilistä, ku raivosin sul sillee... Oon oikeesti tosi pahoillani. Toivottavast me voitais viel pysyy väleis..." "Joo, siis tottakai, mäki oon pahoillani... En mä ois sillee saanu sul sanoo, jos oikeest tarvisit apuu sen ammeen kaa..." Alvar pahoitteli.

"No mut... Tahtoisiks tulla tänne mun luo, vaik teelle tai jotain?" Julien ilme oli varsin epäileväinen.

"No mä en kyl juo teetä..." 

Äh, taas mä mokasin.... Julie alkoi jo epäillä.

"Mut tietty mä tuun!" Alvar hihkaisi.

Äh, miltä mä näytän, miltä mä näytäään?!

Julie todellakin hermoili kuin joku lukiolaistyttö.

"Moi, sä tulit!" Julie hihkaisi

"No tottakai mä tulin!" Alvar nauroi, ja halasi Julieta.

"Äh, tuntuu et kaikki kaatuu päälle! Mun täytyy tehä kahta työtä, et saisin maksettuu vuokran, laskut ja muut kulut." Alvar tilitti. "Nii-in, tänäänki jouduin maksaa ihan älyttömästi laskuja, ja täällä on yölläkin kylmä ku mikä!" Julie jatkoi.

"Vitsi ku joskus sais nähä noitten hienostotalojen nirppanokkien nukkuvan pari yötä ilman lämmitystä!" Julie hihitti.

"Sen tahtoisin mäki nähä!" Alvar nauroi takaisin.

Soosoo juoruämmät.

"Oonks mä muuten sanonu et sullon ihanat silmät?" Julie pisti flirttiä peliin.

Alvar ei osannut sanoa siihen mitään, punastui vaan hiusjuuriaan myöten.

"O-oho, ei mun ollu tarkotus kattoo... Tai siis koskee... Tai siis, äh, oho, anteeks!" Alvar änkytti, kun vahingossa hipaisi Julien rintamusta.

Julie vain hihitti.

Sitten yhtäkkiä Alvar nojautui Julieta kohti, ja antoi pienen suukon tälle.

"Mu-mun pitää nyt mennä, moikka, soitellaan!" Alvar huikkasi äkkiä. Julie ei kerennyt muuta tehdäkkään, kuin katsoa Alvarin perään.

Julie on kyllä aika ihana...

Alvar on hiukkasen ihastunut (:

XXXXXXXXXXX

Noin, tässä tämäkin osa, huhhuh :D

Kommenttia kultsit <3

-Lemonator

Hihiii, sainpas tehtyä tälläsen esittelyosan (:

Tässä on Julie Edinburgh. Hän on irlantilainen, 20- vuotias neiti, jonka on jo korkea aika itsenäistyä.

Hän muutti Northwoodiin, pieneen kaupunkiin, josta ei tuntenut ketään. Sehän kävi, koska kotikaupungissaan oli tämä tehnyt todella paljon suuria virheitä, joten muutto uuteen kaupunkiin oli kuin aloittaisi koko elämänsä puhtaalta pöydältä.

Julie rakastaa haasteita, joten hänen elämäntoiveensa on kohottaa kaikki 7 taitoa huippuunsa. Hän jumaloi miehiä jotka osaavat kokata ja pitävät itsensä hyvässä kunnossa. Koruista Julie ei pidä, koska neidillä on nikkeliallergia.

 

Tälläiseen pieneen asuntoon Julie muutti. Northwoodiin saavuttua hän lähti heti ottamaan selvää Northwoodin vapaista asunnoista. Julie ihastui tähän pieneen huonokuntoiseen hökkeliin, joten osti sen, siivosi sen läpikotaisin, vaihtoi tapetit ja hankki kalusteet kirpputorilta. Kiinteistönvälitys kustansi keittiö- ja vessakalusteet.

Talossa tuoksui viereisen niityn kukat ja tapetointiliisteri.

"Tässä tämä sitten on..." Julie tuumi. Hänen uusi elämänsä.

 

Noin, tässä tämä sitten oli. Kommenttia kiitos! (:

-Lemonator

 

Heellou kaikki!

öh, eli siis, tarkotushan on alottaa legacy, kunhan tarpeeks lukijoita löytyy.

Eka osa ois tullu (jo) tänään, mutta, TITTIDIDII...

 

...Mun käsi on murtunu... -..-  JOTEN, osa myöhästyy hiiiiukkasen. Saan ehkä tehtyä esittelyosan viikon tai kaks päästä, kunhan kipu hiukan hellittää. Mut EN lupaa mitään.

Muutenki täytyy hiukan miettiä, et käyttäisko photobuckettia vai tinypiciä kuvien liittämiseen...

JA, ainiin, noi laatikot on aika tyhjiä, kun vaan nyt alustavasti laitoin :D

Linkittelyä voipi pyytää <3

 

-Lemonator

 

Niin joo, ja tämä neitonenhan EI ole kantamami. Se on vaa siinä, ku sillo just sopiva ilme, et ku on niin sad juttu et mun käsi murtu :D