Hiphei, toinen osa täällä :D Yllätyin suorastaan positiivisista kommenteista tohon ykkösosaan (: Tä onkin vähän lyhyempi osa, n. 60 kuvaa. Ainiin! Tässä osassa näkyy aika paljon niitä kaikkii + ja - merkkejä, puhekuplan reunoja ja taivasta. Anteeks, seuraavalla kerralla teen sisäkaton :D Mut nyt, nauttikaa (:

Julie muutti hieman hiuksiaan. Söpööt (:

Vaikea arvata kenelle Julie soittaa?

"Alvar, moi! On ollu ikävä. Onks sul mitää kiireitä, aattelin et voisiks tulla käymää?" "No ei mul oikee mitää muutkaa oo, nähää vartin pääst."

Ja tottakai Julie odotti kultaansa varsin innokkaana.

Alvar oli soittanut, ja sanonut että bussi juuttui ruuhkaan, joten hänellä kestäisi hieman enemmän kuin 15 minuuttia. Julie päätti käyttää sen ajan siivoamalla.

Vielä viimeinen tarkistus.

"Moi kulta." Alvar tervehti. "Moiii, millanen päivä sul oli tänään?" Julie kysäisi.

Aivan, he olivat Alvarin kanssa jo aika vakavissaan, olivathan he seurustelleet jo pari kuukautta.

"Mun pomo on ihan pimee, meil tuli vähän aikaa sitten ne ihme kellokortit, mut mä en vaan tajuu, et mitä hyötyy niistä on. Onks se muka niin laiska, et se ei itte vois tulla töihin sillee, et näkis tuleeko sen työntekijät aikasin töihin? Ei se firma kuitenkaan iso oo..." Alvar tilitti. Julie vaan nyökkäili vieressä.

Tuhmia vitsejä loogisista ihmisistä? Hyihyi, pervo pariskunta.

Flirttailua... Eiks nää muuta teekkään?!

"Julie... Mä rakastan sua." Alvar tunnusti. "Mäkin rakastan sua, senki höpsö!"

Imelää...

"Mun pitää mennä, huomenna on aikanen herätys. Moikka kulta." "Soitellaan." Julie huikkasi ja katosi sisälle.

Huomenna olisi Julien ensimmäinen työpäivä aerobic-ohjaajana. Ei häntä liiemmin jännittänyt, hän piti urheilusta, ja ei ollut ongelma kohdata muita ihmisiä.

Julie etsi jääkaapista jotain syötävää. Jääkaapista löytyi lähinnä vihanneksia, juotavaa ja jauhelihaa. "Mun täytyy kyllä käydä kaupassa..." Julie mietti.

Joten Julie päätti tehdä itselleen spagettia ja jauhelihakastiketta.

Syötyään, Julie painui nukkumaan.

XXXX

Aamulla Julie säikähti, että olisi nukkunut pommiin. Onnekseen, hän huomasi että kimppakyyti saapuu vasta tunnin päästä.

Aamutoimet tehtyään, päätti Julie tutustua vähän paremmin ruoanlaiton saloihin.

Pian autonrämä kolisteli Julien talon eteen.

"Huomenta! Kaunis päivä tänään, eikö?" Julie jutteli kuskille. Kun vastausta ei kuulunut, päätti Julie vain istua hiljaa koko 15 minuuttia.

XXXXX

Julie saapui kotiin aikaisemmin kuin oli luullutkaan. Hän sai potkut, ja vielä ensimmäisenä päivänään!

Julie huokaisi raskaasti. Hänen nilkkaansa oli aerobictunnin alussa alkanut sattua, mutta päätti kuitenkin vetää tunnin. Kesken tuntia kipu yltyi niin pahaksi, että hänen oli pakko kaatua maahan. Hän oli aiheuttanut oikean hysterian, joten hänen pomonsa oli katsonut parhaaksi erottaa Julien.

Vaihdettuaan mukavammat vaatteet päällensä ja käytyään vessassa, Julie purskahti hillittömään itkuun.

Puhelin oli alkanut soimaan, joten Julie kuivasi kyyneleensä ja vastasi. "Julie, moi! Voisinko mä tulla käymään?" Alvarin pirteä ääni kysyi. "J-joo, okei, joo tuu vaan! Nähdään!"

*muiskkkk*

"No mut, mitäs sulle kuuluu?"

Julie selitti koko työpäivänsä, ja Alvar vaan kuunteli keskeyttämättä.

"Älä sä niistä välitä. Mitä väliä vaikka ne suuttukin sulle, mut mä, Alvar Mäntylä rakastan sua."

"No, jos sä kerran rakastat mua niin paljon, niin, haluisitko sä muuttaa yhteen?" Julie kysäisi.

"Öh, tota, Julie, ootko sä varma? Ehkä me edetään hiukan liian nopeesti..." Alvar tyrmäsi Julien ajatukset täysin.

"Ihan sama... Taino, eei sit jos et oo valmis..." Julie kuiskasi.

"Mun pitää nyt mennä, töitä...Moikka!" Alvar sanoi nopeasti ja lähti.

Aarghh, mikä Alvaria vaivaa? Se on ihan kamalan ailahtelevainen. En kestä tätä enää!

Sisälle mentyään Julie purskahti itkuun. Taas hän itki. Hän itki joka asiasta nykyään. Kaikki oli vain niin vaikeaa.

Kuultuaan ulkoa askeleita Julie kuivasi kyyneleensä ja kurkisti ovesta.

"Alvar? Mitä sä täällä teet, eiks sulla ollu töitä?" Julie ihmetteli.

"No on mut... Anna anteeks..."

"Ai siitä muuttohässäkästä?" Julie kysyi. "No, niin. Tuli paha olo siitä, ja kun mä hiukan ajattelin sitä, ni miksei?"

"Ai, siis, sä haluut muuttaa yhteen?" Julie varmisti.

"Joo"

Kuukauden jälkeen:

Julie ja Alvar olivat vähän laajentaneet Julien entistä, pientä hökkeliä.

Suoraan ovelta.

Vessan ovelta, kaikki varmaan hahmottaa missä ollaan?

Ja yhdistettyä olohuone-makuuhuone-tietokonenurkka-keittiötä.

Pohjapiirustuuuuuus! Ja tässä näkyy tuo vessakin.

Ja tässä mun Alvarini (:

takasin osaan!

Alvarin täytyi ihan ensimmäisena saada tyhjentää rakkonsa.

Julie taas tahtoi katsoa lempisarjaansa, "Öiden tuomaa"

"Mitä sä katot?" Alvar kysäisi, kun istahti Julien viereen sohvalle. "No tätä. Hys nyt, ku tahon kuulla!" Julie hyssyteli.

Naiset... Voi Alvar, Alvar, Alvar...

Kun jakso loppui, jaksoi Juliekin irtautua telkkarin äärestä. "Tahoksä jotain ruokaa?" Julie kysäisi. "Mjaa, ihan sama." Alvar vastasi.

Jes, näin se homma toimii :D

"Au! Alvar, missä meil on laastareita?" Julie kiljaisi, kun leikkasi veitsellä sormeensa. "Siellä jossain kai..." "ALVAR!" "Tuolla kaapissa..."

Ahaa, syy Alvarin muminaan löytyi. Internet.

"ALVAAAAAR!!!! SYÖMÄÄN!" Julie huusi. "Mitä ruokaa?" "Spagettii"

Syötyään Julie pulahti vaahtokylpyyn.

Ja Alvar näki sopivaksi mennä vessaan, kun Julie oli kylvyssä.

Taas Alvar oli koneella.

"Kulta tuu nyt nukkuu"

"Emmää ku mä juttelen viel hiukan aikaa Jompen kanssa, mee sä vaan." Alvar mumisi.

Äh, kai mä sit meen nukkuu... Alvar melkein nukahti näppikselle.

"Öitä. Nuku hyvin."

XXXXXXXXX

Huhhuh, tässä tääki osa nyt sit oli (: Hyvää ystävänpäivää kaikille <3

Kommenttiaa <3

-Lemonator